Äidilleni

Lasten teoksien lisäksi pyöreitä täyttävä mummo saa myös minun piperryksiäni... 

Taulu äidilleni, lisätty blogiin lahjan saajan luvalla: 

Onnea rakas äiti 💗

The next generation

Minulla on pyhä pyrkimys tartuttaa näperryshimo myös seuraavaan sukupolveen. Rakkaalla Mummelilla kilahti tällä viikolla pyöreitä mittariin ja siksi innostuimme lasten kanssa luomaan mummon iloksi taidetta. Valmistelin pohjat joskus sivutöinä, mutta kädenkuvan painamisesta lähtien taiteilijat saivat vapaat kädet toteuttaa itseään.

Maestro 11v osoittaa viehtymystä minimalismiin

Taiteilija 6v taasen on rubensilaisen runsas. Huomaa oikeassa reunassa kultainen tuuli.

Molemmat miehenalut ovat itse leimailleet, liimanneet kuumaliimalla ja maalanneet. Oman näkemyksen mukaan. Onnea rakas Mumma 💗

Neiti Kevät viivyttelee

Kevät on ehdottomasti lempivuodenaikani, kaikki on raikasta ja luonto herää ihaniin väreihin ja tuoksuihin. Jos se kevät vaan tulisi. Naismuistiin ei ole kyllä tälläistä takatalvea ollut vappuun saakka. Tänäänkin taas pakkasta ja lumikerros ei vain ota kadotakseen. Ja aamulla tv:n säätyttö lupaili vielä lisääkin lunta tänne Länsi-Suomeen...

Tämä työ on ollut minulla keskeneräisenä pitkään, pelkkä gessokerros taustaromun päällä. Tällä viikolla kevään kaipuu sytytti inspiraation tehdä taulu valmiiksi. Koska työ on tehty suunnittelematta, lopputulos ei oikein ole tasapainossa. Tämmöinen siitä tuli:

Koko talvena ei ole ollut näin paljon lunta kuin nyt on 😡

Auringonpaistetta ja lämpimiä kevättuulia toivoen,
Sari

TJK 17-18/2017 Keväistä toivoa ja lempeä

TJK-haasteessa 17-18 on aiheena kevätlempi. Kevät on toivon ja lemmen aikaa. Keväällä luonto ja luontokappaleet heräävät ja kaikenlaiset hormonit alkavat hyrrätä ja leijailla ilmassa. Tällä hetkellä, kun katson ikkunasta, ulkona on 15cm märkää ja raskasta suojalunta, joten ihan hirveän keväiseltä ei vielä näytä. Mutta räystäistä tippuu vesi ja aurinko paistaa, joten toivoa neiti Kevään saapumisesta on. Askartelukömmelini ulkopuolella työskentelen alalla, joka liittyy läheisesti kukkiin ja mehiläisiin, joten haasteen inspiroimana tuli tälläiset kevätkuumotusta viestivät ATC-kortit:

"Kevättä rinnassa" 1, 2 ja 3

Taustalla on itse värjätty ja kuvioitu akvarellipaperi, kuvat ovat jostain kirppislöytökirjasta. Sopivat tekstit löytyivät työpöydällä olevasta silppupokkarista. Aluksi tein vain kaksi ensimmäistä, mutta sitten nro 3 machomies sopi tekstiin niin hyvin, että hänkin pääsi sarjaan pullistelemaan isoa egoaan. Loppusilaukseksi sydämiä ja hiukan strassikoristelua. Lähikuvat vielä perään:

Exitement

Eric, vaihdettu

Lucky woman, vaihdettu

Lemmentäyteisiä keväthetkiä toivotellen
Nasumuori

Koukussa Kortteihin -vintagehaaste #80

Koukussa Kortteihin-sivustolla on useampi erilainen korttihaaste ja yksi on erityisesti vintage-tyylisten paperiaskartelujen ystäville. Yleensä en tee vintage-kortteja, koska jotenkin en vain osaa luoda niistä väreistä ja elementeistä omasta mielestäni mitään hienoa. Ihastelen vain muiden upeita  töitä. Ehkä vintageahdistukseni liittyy värimaailmaan: paljon murrettuja ja ruskeaan vivahtavia värejä sekä hillittyjä pastellisävyjä. Minä kun olen vähän sellainen oman elämäni drama queen, ahdistun näistä hempeistä ja lempeistä sävyistä. Soisin kaikessa olevan kontrastia ja särmää, niin elämässä kuin askarteluissakin.

Mutta: olen myös sitä mieltä, että jos ei koskaan mene epämukavuusalueelleen, niin ei opi mitään uutta. Siksi ostin itseni kiusaksi käsityömessuilta yhden arkin vintagehenkisiä pikkuenkeleitä. Aiemmin olen tehnyt niistä kolme ja tämä yksi hyväkäs on minua mulkoillut arkin repaleesta, kun en oikein ole tiennyt mitä hälle tekisin. Nyt kun haasteena oli sinisävyinen vintagekortti, hoksasin että olen yrittänyt lähestyä kuvaa väärillä väreillä. Edelleenkään ei ole minun lajini, mutta tälläinen siitä tuli:

Tässä alla vielä yksi kotona oleva, aikaisemmin tehty "siskonsa" samalta vintage-arkilta. Siihen käytin väkisin persikanväristä kartonkia alle. Vaalea persikka on värinä sellainen, että minun on vaikea keksiä sille mitään käyttöä missään, mutta tähän se näytti sopivan.

TJK 15/2017

Tämä Joutaa Korttiin-haasteeseen tartuin nyt viime metreillä, koska haaste sulkeutuu tänään. Kortin aiheena on haasteessa 15/2017  "Ulkonäköpaineita". Ja naisillahan niitä piisaa!

Silppuloodan järjestelytoimenpiteen yhteydessä löysin vanhan akvarellipaperille leimatun goottitytön kuvan. Leimasin on ollut minulla kauan, enkä juurikaan ole käyttänyt sitä -vielä. Olen ostanut sen joskus aikoja sitten Taitopuoti Paperinauhasta. Leikkasin kuvan atc-kokoiseksi ja irrotin tytön pää-käsilaukun erilleen. Sitten ajattelin että kaikilla meillä naisillahan on (ainakin) kaksi puolta -joten teenkin tytölle alter egon mustalle kartongille. Lauseet löysin lyhyen etsiskelyn jälkeen yhdestä pokkarista, joka on minulla kierrätyksessä. Taustalla on decoupagella kiinnitetty lautasliina ja beibet on väritetty akvarellikynillä ja Finetecin Pearl Colorseilla. Pearlsit kimaltaa ihanasti varsinkin mustassa alustassa. Käytin samoja värejä molempiin -on hauska miten erilaisia niistä tuli, kun tausta on eri värinen. Lopuksi pinkkiä hilettä silmiin ja "lasi"helmiä sivuun. Tässä tytöt valmiina rokkaamaan:

Tässa ovat "Kaunista katseltavaa" tytöt 1 ja 2

Tässä vielä yksittäin kuvattuna nämä böönat, näkyy blingbling paremmin. Jokaisen naisen elämässä pitää olla hiukan säihkettä 😍

Statement.
Onkohan irtopää erillinen henkilö vai tytön oman mielen tuotos?

Beautiful, vaihdettu
Jokainen nainen kai joskus murehtii omaa viehättävyyttään.
Turhaan, sillä kaikki me olemme kauniita ja uniikkeja.

 Näitä oli tosi kiva tehdä. Samalla sivussa opin historiaa, kun aloin miettiä että mikä tämä kutistettu pää-juttu on. Sellainenhan roikkuu ikkunalla myös Harry Potter-elokuvassa Azkabanin vanki. Wikipedia sanoo, että Shuari-intiaanit kutistivat vihollistensa päitä keittämällä. Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää. Epäilen, että olisin elänyt vallan mainiosti ilmankin tätä tietoa.

Koukussa Kortteihin-haaste #194

Seuraavaksi vuorossa lisää haasteita. Koukussa Kortteihin, eli KK-haaste #194 . Haasteen inspiraatioaiheet olivat pupunkorvat, pajunkissat ja harakanvarpaat. Näistä voi valita työhön yhden tai useamman elementin. Pääsiäinen ehti jo mennä, joten puput ja pajunkissat eivät nyt iskeneet kipinää. Harakanvarpaita ajatellessani muistin nähneeni jossain vanhassa käytöstä poistetussa koulukirjassa harakkaherran kuvan. Viime viikolla siivotusta ja järjestellystä silppuloodasta löytyi hyvin materiaalia Härr Harackan taustalle. Siinä hän nyt koikkelehtii kevättä rinnassa ja toivottelee Terrrrrvehdyksiä!

Sitähän sanotaan, että taide syntyy tuskasta. Tällä kertaa luominen vaati sijaiskärsijän ja sesonkikoriste Tipi Tyy joutui julman alaraaja-amputaation kohteeksi, vieläpä ilman anestesiaa. Seuraavaksi lupaan askarrella Tipille puujalan vanhan siveltimen varresta 😁

Julmaa on elämä. 

OKTK #27

OKTK eli Oletko Koskaan Tehnyt Korttia on yksi askarteluhaaste, jota olen jonkin aikaa sivusta seurannut. Haasteessa julkaistaan aina moodboard, jonka avulla sitten inspiroidutaan ja puuhastellaan ATC-kokoinen kortti. Omaan tuotokseen voi valita yhden tai useamman osa-alueen. Haasteen loputtua kortit vaihtavat korttiringin kautta omistajaa. Ja nyt minä tahtoisin osallistua. Ensimmäiset julkiset ATC korttini tulevat siis tässä! Tietenkin oman kortin vastaanotto jännittää -osaanko minä edes, kelpaako se... Ja odotan innolla millaisen ihanuuden saan sitten haasteen päätyttyä. Aikaisempia haasteita katselleena olen nähnyt aivan upeita, luovia ja inspiroivia kortteja.

Haasteen #27 moodboard näyttää tältä:

Inspiroiduin vesielementistä ja ihastuin kovasti tuohon kameleonttiin. Kameleontti se on kyllä vinkeä otus, kun sillä tavalla pystyy taustaansa maastoutumaan. Deb Weiersin maalauksessa hahmo on mielestäni keskittynyt ja ehkäpä hänen päässään muhii jokin upea ajatus... Siispä minunkin hahmoillani on turkoosinvärinen, timanttinen idea päässä kehittymässä -mutta suusta tulee vasta pelkkiä kuplia veteen. Liekö kameleontin vaaniminen häirinnyt ajatuksenjuoksua 😁

Kameleontin mieli, osat 1 ja 2 

Osaset kortteihin on osin silppuloodasta ja osin kirjaston poistohyllystä haalitusta vanhasta tietosanakirjasta. Kirjaston poistolaarit ovat aarreaittoja... Taustapahvina käytin valmista ATC-pohjaa, koska halusin olla varma, että kortin koko on oikea. Vaihtoon valitsin kortin 2 eli pitkäkielisen kameleontin kortin

Tämmöisiä nämä, Nasumuorin ensimmäiset ATC lapsoset.

P*skis #344

No niin, vihdoin ja viimein, minun ihka ensimmäinen haastistyöni! Olen seurannut P*skarteluhaastetta jo pitkään, ja inspiroitunut monesti hienoista haasteista. Ei vain ole ollut oikein kanavaa, jonka kautta omia räpellyksiäni olisin esitellyt. Mutta nyt, ta-daa! Tässä Nasumuorin ensimmäinen virallinen P*skis!

Aiheena oli elokuva tai tv, tämän teeman tiimoilta sai tuottaa mitä itse halusi. Minäpä lähdin tämmöistä klaffikorttia sitten puuhaamaan. Korttikoko normaali kaksipuolinen A6. Punainen osio on piilossa mustien kansien välissä. Sieltä se Pennywise kurkistaa, kun klaffia nostaa. Eli aiheenani on elokuva, jota eniten tänä vuonna odotan. Olen lukenut SE-kirjan ensimmäisen kerran noin 13-vuotiaana, ja tämän teoksen äärellä syttyi kiinnostus Stephen Kingin tuotantoon.

Klaffi kiinni...

...ja klaffi auki. 

 AND ACTION! CLAP!

Uusi rakkauteni, mixed media-työt

Kuinka monena yönä valvoinkaan aivan liian myöhään, selaten Pinterestissä mixed media -tauluja,  -esineitä ja muita kollaasitöitä. Sormet syyhysivät ja yritin youtube-videoita katsellen opiskella, miten niitä voisi tehdä. Pari ensimmäistä työtä tein kotona nettineuvoin -niillä välineillä, joita kotoa sattui löytymään. Mutta sitten koin onnenpotkun, Paperiliitin-blogin Riikka Kovasin tuli pitämään Mixed media-kurssia kotiseudulleni, Marika Koskimäki-Ketelän  taidepajalle. Olen aikaisemminkin käynyt Marikan pajalla kalligrafia-opissa. Imin Riikalta oppia itseeni kuin sieni ja olin aivan into piukeana! Kurssi oli huippuhyvä, ja nyt vasta koin oikeasti päässeeni edes aloittelijan pestiin näissä hommissa.

Kurssilla luotiin canvakselle metallisydän. Oma tuotokseni oli tälläinen. Joistain kohdin toivoisin lopputuloksen olevan toisenlainen, mutta aion olla itselleni armollinen, koska, kuten sanottu, olen vasta-alkaja koko hommassa. 

Kotiin päästyäni kiisin melkein suoraan Taitopuoti Paperinauhaan hankkimaan kunnollisia tarvikkeita, muun muassa gel mediumia. Mikä taika-aine! Sattuvasti olin pakotettu pitämään maalis-huhtikuussa vanhoja lomapäiviä, joten minullla oli aikaa uppoutua mixed median maailmaan.

Vanha reseptikansio koki päivityksen

ja ompelutarvikelaatikko tuunautui kummitytölle aarrelippaaksi. 

Tähän mennessä kuitenkin suurin työ oli terapiataulu "my chronic illness", johon käytin paljon sekä aikaa että ajatusta. 

Enkä vieläkään siis ole millään muotoa saanut tästä luomisen haarasta tarpeekseni. Kolme keskeneräistä työtä odottaa jälleen yhden kerroksen kuivumista, että pääsisin lisäämään seuraavaa kerrosta. Sormet vaan syyhyävät!

Tässä alla kotona aikaisemmin tekemäni viritelmät, näissä näkyy että ihan ei ole homma hanskassa 😉

Ihka ekat viritykset, Lanzaroten simpukat löysi vihdoinkin paikkansa.

Työmaalta ja kotoa kerätystä roskasta tuli taulut työhuoneen seinälle.

Kortteja arkistojen kätköistä

Nämä kuvat kaivoin arkistojen kätköistä. Pahoittelen kuvien laatua, ne on vain näpsäisty muistoksi siitä, että tälläisiäkin on tullut tehtyä. Kaikki kortit on tehty johonkin tiettyyn juhlaan tai tarkoitukseen, ja ovat siten jo siis saajiensa käsissä. Pipertelen kortteja myös "pöytälaatikkoon", josta ajattelin kuvailla kortteja tänne kun ehdin. Teen silloin tällöin myös kortteja tilauksesta, jos vain suinkin on aikaa.

Pari korttivaihtoehtoa hääparille. Love-kortti on shaker card.

Onnittelut nuorelle neidille

Onnittelut Hobitti-fanille

Minion-ystävänpäivätervehdyksiä tein useamman rakkaille ystäville

Nämä koen aina hankalaksi... surukortteja on raskas tehdä, on vaikeaa löytää sanoja ja kuvia tuomaan lohtua läheisensä menettäneelle. 

Lempihahmoihini kuuluu, kuten arvata saattaa, Puolen hehtaarit metsän väki. Nalle Puh-aiheisia kortteja olen tehnyt lukuisia. 

Tässä kaksipuolisena erään hyvin rakkaan pienokaisen kastekortti.

Tässä siis arkistojen tuuletusta. Jatkossa sitten pyrin pysyttelemään tuoreissa projekteissa.

No, mitä minä sitten pipertelen? Kaikkea! Mitä vaan!

Luonteeltani olen herkästi innostuva ja jokin uusi juttu saattaa imaista minut mukaansa muutamassa hetkessä. Nopean leimahduksen jälkeen roihu saattaa hiipua äkkiä, jos tekeminen alkaa maistua puulta. En siis osaa vielä tarkasti sanoa, mitä askarteluja blogini tulee sisältämään. Tällä hetkellä sytyn eniten mixed media taiteesta sekä ATC korteista.  Kuitenkin pisimpään kestänyt intohimoni on korttien askartelu. Olen myös virkkaillut, kutonut, värjännyt ja maalannut, massaillut ja ennen kaikkea SOTKENUT.

Nykyinen työtilani on lähes unelmieni täyttymys (no, ehkä se vesipiste vielä puuttuu....). Jaamme puolisoni kanssa "toimiston" eli ison huoneen talon perällä. Mies saa noin 2m² ja minä loput, eikös se ole varsin tasapuolista? Huoneessa on siis tällä jaolla 2 neliötä säntillisen siistiä tilaa mappeineen ja papereineen, ja 24m² papereita, maaleja, liimoja, teippiä, alustoja, silppua ja keskeneräisiä töitä. Mutta luovuus ei kasva siisteydessä, sanon minä 😆

Tällä hetkellä pöydällä on yksi keskeneräinen pikkutaulu ja ensimmäisiä ATC yritelmiä

Onnekseni puoliso ja lapset tietävät ja ymmärtävät, että kaikki tämä sotku ja pipertely on äidille tärkeää, tapa päästää höyryjä ja rentoutua. Suuri kiitos kuuluukin perheelleni, joka jaksaa ymmärtää silloinkin, kun äiti on uppoutunut maalipurkkiensa keskelle 💗

Tervetuloa!

Olen jo kauan pohtinut blogin aloittamista. Olen intohimoinen askartelun ystävä, ja netti on pullollaan kivoja askarteluhaasteita, joihin olisi helppo osallistua oman blogin avulla. Tästä syystä siis olen blogin aloittamisesta haaveillut. Toinen syy on se, etten toivo facebook-tuttujeni pitkästyvän askartelupostauksiini, joten jätän ne jatkossa facessa vähemmälle ja laitan mieluummin tänne. Aika sitten näyttäköön, millainen into minulla on tänne päivitellä tekeleitäni ja ajatuksiani -vai jääkö blogi bittiavaruuteen keräämään kilokaupalla avaruustomua  :)

Kevättä odotellen, Nasumuori