maanantai 2. heinäkuuta 2018

Ihmisten Juhla

Sain suuren kunnian päästä Jehkotar Craft Challengen vierailevaksi DT:ksi. Olen bloggaillut vasta vähän reilu vuoden päivät, mutta askarrellut toki jo pidempään. Aikaisemmin tein pelkästään kortteja, blogin myötä olen innostunut myös ATC-korteista, ATCoinseista ja muista keräilykorteista sekä mixed media töistä. Art Journaliakin olen muutaman sivun haparoinut, mutta yksi asia oli vielä kokeilematta ja tätä kunniatehtävää varten ajatteln haastaa itseni. Tässä siis minun ihka ensimmäinen Skräppileiska!! Lopputulos oli melkoinen väripläjäys ja sekasotku, mutta voi jestas, että minulla oli kivaa tätä tehdessä...

Moodboardin tekstistä "eteen ja ylös" tuli heti tämä pari vuotta vanha kuva mieleen. Vaikka biisi on Elastisen, tämä kuva on napattu Provinssissa Paula Vesalan keikalla ja kuten arvata saattaa, kyseessä on kohta "Voitsä vetää suupielet ylöspäin, kato mä näytän näin!" Älä tuu droppaan mun tunnelmaa on yksi lempibiiseistäni. Hieno kesäbiisi, mutta löydän siitä syvempääkin merkitystä. Elämässä ei kaikki aina mene niinkuin haluaa: kesälomalla sataa, auto hajoaa, tulee terveys- tai ihmissuhdeongelmia, mitä tahansa ikävää. Ja totta kai se surettaa. Mutta oma valinta on, haluaako jäädä makaamaan siihen kuralätäköön, vai nouseeko ylös ja tanssii villin sadetanssin. Tietenkin joskus tilanne on liian vaikea, että siinä mitään positiivista näkisi, mutta pienistä harmituksista voi omalla asenteella päästä yli. Positive thinking!
Asenteen lisäksi haasteen inspiraatiobingosta nappasin tähän ekaan leiskaani polaroid-kuvan ja sateenkaaren.


Elämäni ensimmäisestä skräppileiskasta tuli hyvin henkilökohtainen: Aiheena on minä ja Provinssi 40v! Provinssi, aiemmin Provinssirock on Seinäjoen Törnävänsaaressa järjestettävä musiikki- ja elämystapahtuma. Ensimmäinen Provinssi on järjestetty vuonna 79, joten tämän vuoden Ihmisten Juhla on järjestyksessään neljäskymmenes. Ja, tänä vuonnahan minullakin räpsähtää tuo ihmisiän keskivälipyykki täyteen. 

Tätä postausta kirjoittaessa elämysjuhla on vielä edessä, mutta julkaisuhetkellä tanssit on tanssittu ja mieli taas täynnä mukavia muistoja. Olin ensimmäisen kerran Provinssirockissa vuonna -94, kun pääsimme kaverin äidin siivellä pitsakojun myyjiksi. Silloin myytiin pienestä kojusta pakastepitsoja, jotka lämmitettiin mikrossa. Musiikkitarjonta oli punk- ja heavypainotteista ja yleisössä oli upeita värikkäitä irokeesejä, paljon niittejä, lävistyksiä ja nahkaa.  Festivaali on yhteisistä teinivuosistamme kasvanut ja monipuolistunut (kuten toivon mukaan minä myös 😁) . 

Nykyään kolmipäiväisellä festivaalilla kuullaan kaikenlaista musiikkia laidasta laitaan. Ruokakojuista löytyy monenlaista herkkua street foodista fine diningiin ja upeisiin suklaakakkukahviloihin. Alueella on muitakin elämyksiä tarjolla, mm. polkuvenesoutelua, maailmanpyörä, performanssitaidetta... voit löytää mitä vain, kun kuljet silmät auki. Aluetaiteen suunnitteluun otetaan mukaan nuoria taiteilijoita ja kultturiopiskelijoita. Juhlan visuaalinen ilme on siis huikea myös. Tälläiselle elämysmatkailijalle festari on upea kokemus. Ylimääräinen plussa siitä, että istumapaikkoja on vuosi vuodelta lisätty, ja että juhlan ollessa lähialueella, tämä keski-ikäistyvä kermapeppu pääsee kotiin nukkumaan yöksi 😂

Erinäisten hatarien laskutoimitusten jälkeen arvioin tämänvuotisen Ihmisten Juhlan olevan noin 19. Provinssi, johon osallistun ainakin jonain päivänä. Joskus olen vain käväissyt päivän, mutta arviolta kymmenisen kertaa olen viihtynyt ihan koko juhlan mitalta. Viikonlopun jälkeen on aina todella uupunut ja jalat kipeinä, mutta aina hymyssä suin 💓

Alla 7Dots Studion leiskakartonki, tietenkin lempiväreissäni. Lauseet ja osa koristeista myös samasta setistä. Lisäksi tarroja eräästä planneritarralehtiösttä, revittyjä paloja Provinssin mainoslehdestä ja tietenkin pari Nasua!!




EDIT: Tässä alla vielä joitain kuvia Provinssista 2018. Jälleen kerran oli mahtava kolme päivää: hyvää musiikkia, hyvää ruokaa, iloisia ihmisiä ja hauskoja kohtaamisia. Olen fyysisesti aivan loppu edelleen, mutta henkisellä tasolla saatu virkistys ja elämykset olivat sen arvoisia. Festivaalin huipentumana oli tauolle jäänyt Antti Tuisku, suomen ainoa megaluokan poppari. Huikea konsertti! 

Kierrätysmateriaalihirvi kosken rannalla

Minulla on aivan hirvittävä korkean paikan kammo. Rakas ystävä ylipuhui minut mukaan Ferris Wheeliin ja tarjosi kierroksen. Jono sattui sillä hetkellä olemaan niin lyhyt, etten ehtinyt paeta paikalta. Yllytyshullu!

Aluetaidetta aidoissa, kierrätysmatskua tietenkin!


40. Minä ja Provinssi.

Iltavalot 

Rähjäromantiikkaa

Tästä se alkoi minun kohdallani!



Kiitos Provinssi, ensi vuonna nähdään taas 💗

6 kommenttia:

  1. Mielettömän upea sivu....ihanat nasut :)

    VastaaPoista
  2. Oi miten hieno sivu, niin paljon kivoja yksityiskohtia! Ihanat festarikuvat ja tunnelma:) En ole koskaan ollut itse Provinsseilla mutta varmasti huippu tapahtuma:) Mukavaa viikkoa sinne♥

    VastaaPoista
  3. Onpa hieno! Ei kyllä uskoisi ensimmäiseksi. 🙂 Ihanan paljon yksityiskohtia. ❤

    VastaaPoista

Kiva kun vierailit blogissani. Kaikki palaute ja kommentit ovat tervetulleita :)